Itseohjautuvuuden harha

Yhä useampi yritys haluaa työntekijöistä itseohjautuvampia, mutta kykenevätkö työntekijät tähän? Onko reilua vaatia itseohjautuvuutta hetkessä, kun on pidetty kuin pässiä narussa vuosikymmeniä?

Suomalainen johtaminen on aikaisemmin vahvasti perustunut ylhäältä johtamiseen, jossa päätäntävalta ja auktoriteetti on ollut aina korkeimmalla paikalla olevalla johtajalla. Itsenäinen ajattelu on jätetty johdolle ja tärkein tehtävä työntekijälle on ollut kuunnella käskyjä. Jos joku on ajatellut anterorokkamaisesti omilla aivoillaan, on kapinallinen palautettu maan tasalle. 

Toiminta on ollut robottimaista kilpajuoksua, jossa voittaa se johtaja, joka osaa auktoriteetillaan muotoilla työntekijöistä itsensä kaltaisia tehokkaita työn sankareita. Johtajia on ajannut eteenpäin vallanhimo ja loputon arvokkuus omasta asemasta & tittelistä ja työntekijöitä työnteosta maksettava rahallinen korvaus uskollisuudesta.

miten voisimme opettaa nykyisten organisaatiomallien työntekijöitä kohtaamaan uutta

Johtaminen on onneksi viime vuosikymmenten aikana muuttunut yhä voimakkaammin diktatuurimaisesta sotilasjohtamisesta valmentavaan yhdessä tekemiseen. Tämän seurauksena johtajia organisaatioportaiden välissä pelottaa uusi tuleva, sillä pahimmillaan tämä tarkoittaa oman nykyisen aseman menettämistä ja vallasta luopumista. 

Itselle Frederic Lalouxin teal-malli on antanut paljon ajattelemisen aihetta tulevaisuuden työlleni ja miten voisimme ammentaa tulevista organisaatiomalleista oppia nykyisiin hieman jähmeisiin organisaatioiden tekemisiin. Toisaalta miten voisimme opettaa nykyisten organisaatiomallien työntekijöitä kohtaamaan uutta.

Kun on ruokittu koko työikä suoraan kädestä, ei metsästämään opi hetkessä.

Kuten Laloux kirjassaan Reinventing Organizations kuvaa, organisaatiot ovat kehittymässä diktatuurimaisista mafiooso malleista ja armeijan hätätila johtamisesta, perhemäiseen yhdessä tekemiseen, jossa keskiössä on itseohjautuvuus, merkityksellisyys ja yksilön kokonaisvaltaisuus. Samalla ketterien IT-yritysten esiin marssi itseohjautuvina työhyvinvoinnin mekkoina ja biljardisalitoimistoina, ovat pakottaneet yhä useamman johtajan pohtimaan uudestaan omaa johtamisfilosofiaansa, jotta osataan pitää kiinni tulevaisuuden työn tekijöistä.

Haasteen soppaan heittää vanhaan johtamismaailmaan syntyneet ja kasvaneet työn sankarit, jotka odottavat edelleen vahvaa käskyttävää johtamista. Kun on vuosikymmeniä johdettu kuin pässiä narusta ja yht'äkkiä naru irroitetaan, onko reilua vaatia itseohjautuvuutta hetkessä? Hommassa käy pahimmillaan kuin turkistarhasta vapautetuilla pieneläimillä, jotka juoksevat vapauteen, mutta nääntyvät nälkään, kun eivät osaa metsästää ruokaa itse. 

Kun on ruokittu koko työikä suoraan kädestä, ei metsästämään opi hetkessä. Itseohjautuvuuteen tulee opettaa, oppia, kannustaa ja rohkaista, jotta jokainen selviytyy tulevaisuuden työelämässä. Jos organisaatioiden väliportaisiin piiloutuneita esimiehiä pelottaa omasta tittelistä ja vallasta luopuminen, yhtä paljon ellei enemmän, pelottaa alimman portaan työntekijää oppia itseohjautuvuuteen

Johtajille opetetaan itseohjautuvuutta, elämänhallintaa, valmentamista ja itsehillintää

Kun olen itse toiminut johtajana eri tehtävissä, on hämmästyttävää miten paljon johtajien kouluttamiseen ja valmentamiseen panostetaan. Johtajille opetetaan itseohjautuvuutta, elämänhallintaa, valmentamista ja itsehillintää, mutta miten voimme kaiken tämän keskellä odottaa, että työntekijä oppii työelämän uudet säännöt ilman opetusta tai ohjaamista. 

Jatkossa johtamisessa tärkeimpiä elementtejä tulisi olla kaiken tekemisen keskellä, ottaa työntekijää kädestä kiinni ja saattaa alkumatka kohden itseohjautuvuuden uusia metsästysmaita, kuin ekaluokkalaista ensimmäisenä koulupäivänä. Kukaan ei opi hetkessä kulkemaan uudessa ympäristössä tai näkemään mahdollisuuksia, jos on vuosikymmeniä pysynyt paikallaan ja liikkunut vain silloin kun on pyydetty tai käsketty. 

Ymmärretään siis nähdä työn tekemistä myös niiden silmin, jotka ovat oppineet työelämän säännöt aikana, jolloin norsunluutorneista tuhottiin luovuuden kapinalliset ja opetettiin syömään suoraan kädestä.