Kuka nostaisi kissan pöydälle?

Puhumattomat asiat, joista tulisi uskaltaa puhua, muuttuvat lopulta pöydä alla piileskeleviksi kissoiksi. Nämä piilokissat ovat asioita, ongelmia, epäkohtia, jotka ovat jollain tapaa sen hetkisen ympäristön asenteita ja uskomuksia vastaan. Jopa - tabuja. 

Mutta mitä jos piilokissaa ei koskaan nosteta pöydälle, kaikki olisivat hiljaa ja mitään epäkohtaa, kehityskohdetta ei tuotaisi esiin?

Pöydän alla oleva kissa olisi työyhteisön yhteinen salaisuus, jota kukaan ei uskalla kertoa eteenpäin. Kissaa piiloteltaisiin pöydän alla ja aina välillä sen olemassa olosta vihjaillaan rivien välissä. Kahvihuone toimisi salaisena terapiahuoneena, jossa kissaa vuorotellen nostellaan pöydälle ja epäkohdat oksennetaan. 

Esihenkilö kuulisi satunnaisesti piilokissasta ja ehkä saisi tietää siitä kerran vuodessa käytävässä "kehityskeskustelussa", jossa jopa tuo kahvihuoneen oksennus on ehtinyt eltaantua. Lopulta kissa nostettaisiin pöydälle lähtökeskustelussa, jossa keskustelu ei enää keskity mitä kissalle tulisi tehdä, vaan miksi kissaa ei nostettu aiemmin pöydälle. 

Joten milloin viimeksi sinä nostit kissan pöydälle ja huomioitiinko tämä työyhteisössäsi positiivisesti vai negatiivisesti?