Pelko - hyvä renki, huono isäntä

Tunteista yksi voimakkain ja vaikuttavin on pelko ja se on läsnä huomattavasti useammin kuin osaamme aavistaa. Pelko on este, jota emme välttämättä edes tunnista.

On tärkeää, että koemme pelkoa, sillä muuten saattaisimme tehdä asioita, jotka olisivat hengenvaarallisia itsellemme. Pelko toimii siis suojelijana, mutta ongelmaksi se saattaa kasvaa jos annamme sen suojella meitä liiaksi ja annamme sille liikaa valtaa päättää valinnoistamme.

Pelko voi toimia draiverina, energian tuojana ja herättelijänä, mutta tämä vaatii usein sen, että tunnistamme ja tiedostamme pelkomme. Tiedostamattomana pelko lamaannuttaa. Pelko voi olla vuosia meissä elänyt harha, joka kahlitsee meitä edelleen. 

Pelko on siis hyvä renki kun tiedostamme sen olemassa olon, mutta huono isäntä jos annamme sen hallita tekemistämme ja se saa meistä otteen estäen meitä toteuttamasta itseämme täydellä potentiaalilla.

työyhteisössä tyhmien kysymysten esittäminen pelottaa, koska pelkäämme mitä muut ajattelevat tilanteessa

Kun pelon kaverina toimi häpeä, voi tämä yhdistelmä olla huono itsellemme. Usein pelon hetkellä huolemme kohdistuu siihen, miten muut ihmiset reagoivat. Konkreettinen ja pieni esimerkki on kun kaadumme kadulla, jolloin emme välttämättä varmista sattuiko meitä, vaan katsomme ympärillemme, että näkikö kukaan kaatumistamme. Jännitämme muiden reaktioita kaatumisesta, vaikka meidän tulisi olla tilanteessa enemmän huolissamme omasta fyysisestä terveydestämme. Yhtälailla työyhteisössä tyhmien kysymysten esittäminen pelottaa, koska pelkäämme mitä muut ajattelevat tilanteessa.

Pelko ja häpeä yhdessä ajavat meidät tekemään siis keskinkertaista ja ideoissakin riittää keskinkertaiset, sillä pelkäämme esittää parhaita ideoita, koska pelkäämme muiden reaktioita hieman hölmöihin ideoihimme. Pelkäämme myös tehdä muutoksia elämässämme ja tyydymme turvallisuuteen, vaikka samalla haikailemme esimerkiksi uuteen työtehtävään siirtymisestä.

Pelkäämme muiden ihmisten reaktioita vaikka meidän tulisi pohtia, että mitä hyötyä siitä on meille kun hylkäämme pelkomme

Pelkäämme siis mm. sitä miten meidän omiin tekoihin tai ajatuksiin reagoidaan ympärillämme, on sitten kyseessä työpaikka, perhe, sukulaiset, ystävät tai harrasteporukka. Pelkäämme muiden ihmisten reaktioita vaikka meidän tulisi pohtia, että mitä hyötyä siitä on meille kun hylkäämme pelkomme ja teemme, sanomme ja reagoimme kuten haluaisimme. Pelkäämme kokevamme häpeää, jos teemme jotain, joka poikkeaa standardista ja meitä kohtaan asetetuista odotuksista.

Pelko saattaa piiloutua kontrollin, ylisuoriutumisen tai täydellisyyden tavoittelun taakse.

Haasteena pelon hallinnalle on sen tiedostamattomuus. Pelko pyrkiikin naamioitumaan ja pysymään piilossa. Saatamme itse tiedostamattomasti peittää pelon, sillä ei ole helppoa myöntää kun pelkää. Pelko saattaa piiloutua kontrollin, ylisuoriutumisen tai täydellisyyden tavoittelun taakse. 

Työelämässä mm. rakenteilla, säädöksillä ja ohjeilla me vähennämme riskejä, mutta samalla saatamme ajautua tilanteeseen, jossa suojauduimme kontrollilla liiaksi peloiltamme. Me ylisuoriudumme riskien hallinnassa, koska pelkäämme. Pyrimme kaikin keinoin välttämään pelon kohtaamista ja tämä tekee meistä osaamattomia käsitellä pelkoa ja hallita sitä.

Mitä jos meillä ei olisi koskaan mitään hävittävää?

Pelko estää meitä yrittämästä, koska pelkäämme menettää sitä mitä meillä jo on. Vasta kun oletamme, että meillä ei ole mitään hävittävää, uskallamme tehdä asioita, joita pelkäsimme aiemmin. Pyrimme hinnoittelemaan pelkoamme ja punnitsemaan vaihtoehtoja, joita pelon kohtaaminen voi aiheuttaa. 

Mutta mitä jos meillä ei olisi koskaan mitään hävittävää? Mitä jos saisit hetken elää maailmassa, jossa sinun ei tarvitsisi pelätä epäonnistumista tai häpeää, mitä tekisit? Ja toisaalta, miksi et voisi tehdä sitä myös tässä maailmassa ja tässä elämässä.

Tärkeää mielestäni on, että osaamme tunnistaa hetken kun pelkäämme ja uskallamme kysyä itseltämme miksi pelkäämme. Ei kuitenkaan aliarvioida pelkojamme, mutta pidetään pelko renkinä ja ei anneta sille mahdollisuutta ylentyä isännäksi. Pelkomme eivät saa vaikuttaa tulevaisuuteemme tai siihen miksi haluamme tulla.