Kokeilukulttuuria rakentamassa

Epäonnistuminen ei koskaan tunnu hyvältä, sillä mieluummin onnistuu kerralla kuin onnistuu epäonnistumisten kautta. Kun jatkuvasti onnistuu, ei koskaan pääse todella kokemaan omaa epätäydellisyyttä. Merkittävää epäonnistumisissa onkin se, että kuinka paljon on mahdollista oppia ja kasvaa yksilönä. 

Epäonnistumisia tulisi oppia sietämään ja niitä tulisi uskaltaa sallia itselleen. Ilman epäonnistumisia, ei löydä omia rajojaan ja kehittyminen voi olla hidasta. Helppoa se ei toki ole, sillä epäonnistuminen saattaa tuottaa häpeän, turhautumisen, epävarmuuden tunteita. Pelko muiden reaktioista epäonnistumisen hetkellä onkin merkittävä tekijä, joka estää meitä yrittämästä, koska pelkäämme epäonnistua. Pettymys itseensä epäonnistumisen hetkellä ja pelko välttää tämä tekevät meistä helposti epäonnistumisten välttelijän.

Kokeilukulttuuri ruokkii luovuutta ja innovatiivisuutta

Epäonnistumisen pelon poistamiseen tai epäonnistumisten sietämiseen on yksi hieno resepti: kokeilukulttuuri, jossa lähdetään rohkeasti kokeilemaan liiallisen suunnittelun sijaan. Kokeilemisen kautta saadaan palautetta mikä kannattaa ja mikä ei.

Kokeilukulttuuri ruokkii parhaimmillaan luovuutta ja innovatiivisuutta, mutta vaatii toimiakseen luottamusta. Innovaatiot syntyvät usein ympäristöissä, joissa keskinäinen luottamus on korkea, sillä ilman riittävää luottamusta ei uskalleta tuoda omia ideoita kokeiltavaksi tai se vaatii ainakin reilusti paljon enemmän rohkeutta.

Kokeilukulttuurissa tulisikin sallia valuvikoja, joita korjataan yhdessä aika-ajoin.

Kokeilemisen paras puoli on, että kokeilun voi koska tahansa päättää. Ei tarvitse tehdä asioita vuosikausia, vaan voi nopeastikin päättää yhden kokeilun ja aloittaa seuraavan. Kokeilukulttuurissa tulisikin sallia valuvikoja, joita korjataan yhdessä aika-ajoin. Tärkeää on reflektoida tekemistä tasaisin väliajoin yhdessä ja hioa jo kokeiltua paremmaksi. 

Liian usein suunnitellaan ja hierotaan suunnitelmaa mahdollisimman paljon, jotta riskit epäonnistumiselle ja kasvojen menettämiselle olisi mahdollisimman vähäiset. Liiallisen suunnittelun myötä menetetään ajan lisäksi spontaanisuus ja kokeilemisen innokkuus. Toisaalta saatetaan myös kokeilla asioita, mutta sitä ei reflektoida riittävästi yhdessä, jolloin riittävää yhteistä sitoutumista kokeiluun ei synny.

Kokeilukulttuurissa onnistutaan ja epäonnistutaan yhdessä.

Kokeilukulttuuri luodaan ja sitä kehitettään yhdessä. Kokeilukulttuurissa onnistutaan ja epäonnistutaan yhdessä. Kokeilukulttuuri on parhaimmillaan äärimmäisen ketterää, innovatiivista ja luovaa, mutta se vaatii toimiakseen ennen kaikkea keskinäistä luottamusta ja yhteistä tekemistä, jotka mahdollistavat rohkeuden epäonnistua.