Tulevaisuuden oppiminen — kohden jatkuvaa oppimista

Oppiminen on parhaimmillaan oman uteliaisuuden ruokkimista, mutta tappaako tutkintojen yliarvostus aidon oppimisen ilon? Tulevaisuuden oppiminen on jatkuvaa oppimista.

Oma sukupolveni ja varsinkin aiemmat ovat perustaneet oppimisen vahvasti käsitykseen, että jos haluaa oppia on mentävä kouluun suorittamaan tutkinto. Kun tutkinto on suoritettu, tulee hakeutua opintoja soveltavaan työtehtävään. Mielikuvitus on rajannut oppimisen vahvasti lukioon, ammattikouluun, ammattikorkeakouluun ja yliopistoon. On ollut kuljettavana noin kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta koostuva "opiskelumatka" ja sen jälkeen on hakeuduttu työelämään. 

Mitä pidemmän matkan on kulkenut, sen korkeammat odotukset esimerkiksi vastuun määrästä tai palkan suuruudesta on ollut. Lisäksi työnhaussa työnantajat ovat arvioineet työnhakijoita suoritetun tutkinnon perusteella. Edelliset sukupolvet ovat opiskelun jälkeen viettäneet työelämässä seuraavat 40 vuotta, jopa samoissa työtehtävissä tai työpaikassa. 

Opiskeluun on ryhdytty jos jostain syystä nykyinen työ on loppunut ja on sitä kautta joutunut vaihtamaan yritystä tai alaa. Tällöinkin lähipiirissä alanvaihtoa ja siihen liittyvää opiskelua on saatettu kauhistella ja jos alanvaihto on tehty vielä ilman pakkoa, on päätöstä pidetty täysin kahjona ja pähkähulluna.

oppiminen ei tulevaisuudessa olekaan yksi opiskeluputki, joka määrittää tulevaisuuden työelämän seuraavat 40 vuotta

Mielestäni oppiminen tulisi olla lähtökohta ja tutkinto toissijainen. Lisäksi välivuodet opiskeluista on ollut aikaisemmin täysin absurdi ajatus, mutta monelle se on todellisuudessa sopiva kohta ymmärtää mitä haluaa. Toki voimme tästä kaikesta edelleen syyttää osittain myös aikaisempia sukupolvia, joille eri tutkinnot ovat olleet tie työelämän parhaille paikoille ja toisaalta välivuodet eri koulujen välillä eivät ole olleet kovinkaan arvostettuja. On ollut tärkeämpää opiskella nuorena ennen 40-vuotista työelämää. Onkin todella raikasta puhua elinikäisestä oppimisesta ja että oppiminen ei tulevaisuudessa olekaan yksi opiskeluputki, joka määrittää tulevaisuuden työelämän seuraavat 40 vuotta.

TULEVAISUUS ON JATKUVAA OPPIMISTA

Jos oppiminen on tarkoittanut aiemmin kouluun hakemista ja tutkinnon suorittamista, tulevaisuudessa oppiminen tulee olemaan jatkuvaa, pirstaleisempaa ja pienten tiedon jyvästen keräilyä. Aihetta sivuttiinkin taannoin Ylen jutussa, jossa käsiteltiin mm. pankkialan muuttuvaa osaamistarvetta ja että juuri oppiminen pirstaloituu. Työn muuttuessa yksilöiden on oltava oma-aloitteellisempia ja aktiivisempia jos haluavat oman työmarkkina-arvon vähintääkin säilyvän.

Marjaana Toiminen käsitteli vuonna 2017 raportissaan "Välähdyksiä tulevaisuudesta" sitä, miten työurat muuttuvat episodeiksi ja toisaalta miten yksilön vastuu omasta osaamisesta kasvaa. Toiminen nostaa tekstissään myös esille miten uuden oppimiseen saatetaan joskus suhtautua: "Uuden oppimisen välttämättömyydestä puhumisessa on usein ikävä kaiku. Se tuottaa mielleyhtymän liitutaulusta, karttakepistä ja unohtuneista kotitehtävistä." Todellisuutta tai ei, ihmisten pelot oppia uutta tulisi korvata uteliaisuudella nähdä mahdollisuuksia. 

Tulevaisuudessa ei ole enää yhtä uraa, vaan ura koostuu useista poluista ja poluilta toiselle vaihtaminen on helpompaa ja hyväksyttävämpää kuin nykyisin. Tulevaisuudessa uuden oppimisesta tulee entistä enemmän osa meidän päivittäisiä ja viikoittaisia rutiineja.

Jokaisen tulisi uteliaasti tutkailla oppimisen eri ulottuvuuksia ja aktiivisesti kokeilla uusia oppimisen muotoja

Nykyisessä yhteiskunnassa tutkintojen merkitys on liian suuri ja ne ovat vallanneet suuren aseman oppimisessa, mutta tulevaisuudessa tutkintojen arvostus tulee laskemaan ja enemmän arvostetaan jatkuvaa oppimista ja oman osaamisen jatkuvaa päivittämistä. Ei tietokonekkaan nykyään tule toimeen yhdellä ja samalla käyttöjärjestelmällä vuosia, vaan sen on jatkuvasti päivitettävä itseään.

Yritykset tulevat tulevaisuudessa yhä vähemmän pakottamaan tietoa yksilöille ja oppiminen on enemmän kiinni omasta aktiivisuudesta, kiinnostuksesta ja innostuksesta. Tulevaisuudessa vastuu on enemmän työntekijällä ja entistä enemmän oppiminen tapahtuu lyhyissä jaksoissa ja enemmissä määrin myös virtuaalisesti.

Yhä enemmän oman osaamisen kehittäminen tulee olemaan pieniä oppimisen jyviä oman työn ohessa. Jokaisen tulisi uteliaasti tutkailla oppimisen eri ulottuvuuksia ja aktiivisesti kokeilla uusia oppimisen muotoja ja nähdä ennen kaikkea mahdollisuuksia.

Oppimisen tulee perustua ennenkaikkea oppimisen iloon, ei tutkinnon suorittamiseen.