Työttömyyden tyhjyys

30.04.2022

Kun työllinen putoaa pois työelämästä ja kohtaa työttömyyden, voi tämä olla monelle kova paikka. Jos on tottunut menemään töihin aamuisin, voi työttömyys tuntua oudolta, kun tekemistä ja aikataulua ei yhtäkkiä olekaan. Työtön joutuu kohtamaan tyhjyyden, mutta samalla mahdollisuuden kehittää omaa kykyään tarkastella itseään ihmisenä ilman työn linssiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn merkitys yksilön minuuden kannalta on iso ja työn varaan rakennetaan ennakkokäsitys muista ihmisistä. Kun kohtaat ensimmäistä kertaa uuden ihmisen, usein kysyt ensimmäisenä mitä tämä tekee työkseen. Kun kuulet mikä uuden tuttavuuden ammatti on, saatat rakentaa nopeasti ennakkokäsityksen myös siitä, mitä hän on ihmisenä. 

Mitä jos saatkin ensi kerralla kysymykseesi vastauksen, että uusi tuttavuus onkin työtön? Millaisen ennakkokäsityksen tuolloin rakennat? Samaan aikaan kun työtön joutuu "Mitä teet työksesi?-kysymyksen äärelle, voi tämä tuottaa häpeän ja nolouden tunnetta, kun joutuukin vastamaan, että on vain työtön. 

jos ihminen onkin työtön, nähdään hänet laiskana ja saamattomana epäonnistujana.

Työn arvo on suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin suuri ja onhan Suomi Oy Ab nostettu ylös yhteiskuntana sotien jälkeen tekemällä työtä ahkerasti. Tämä sama ajatus on juurtunut vahvasti syvälle suomalaiseen ajattelutapaan, jossa edelleen ahkeruudesta palkitaan. Mutta jos ihminen onkin työtön, nähdään hänet liian usein laiskana ja saamattomana epäonnistujana. 

Työttömyyden ajatellaan johtuvan yksilön omasta syystä, sillä hän on mokannut ja epäonnistunut työelämässä ja siksi on joutunut työttömäksi. Ei siis ihme, että työttömyyttä hävetään!

Työttömän itsensä kannalta työttömyys on ajanjakso, jona ei ammatillisesti kuulu osaksi mitään. Työttömän elämässä iso palanen on sisällöllisesti tyhjillään, mutta samalla täynnä epävarmuutta, arvottomuutta, huonommuutta, tarpeettomuutta ja toivottomuutta.

omaa arvoa ei määritä enää vain se, mitä tekee työkseen, vaan mitä on ihmisenä

Työttömänä syy omaan työttömyyteen nähdään siis helposti ainoastaan itsessä ja omissa valinnoissa. Jossittelu ja peräpeiliin tuijottelua on paljon ja muut ympärillä olevat ihmiset saattavat tätä ajattelun vinoumaa tietämättään vahvistaa. Häpeä omasta kohtalosta vie energiaa ja ajattelua menee hukkaan juuri häpeässä, joka ruhjoo samalla itsetuntoa.

Jotta tästä tyhjäkäynnistä pääsee eteenpäin, vaatii se pysähtymistä, uudenlaista itsensä tarkastelua ja ymmärrystä, että työn ei tulisi määritellä ihmisarvoa. Työttömyydessä parasta antia onkin se, että kyky tarkastella itseään arvokkaana ihmisenä ilman työn linssiä kehittyy ja omaa arvoa ei määritä enää vain se, mitä tekee työkseen, vaan mitä on ihmisenä.

Jokaisen tulisi kokea työttömyyden tyhjyys vähintään kerran elämänsä aikana, sillä työttömyyttä ei ymmärrä vasta kun sen on kokenut ensimmäistä kertaa. Se on ajanjakso, jossa häpeä ruhjoo itsetuntoa, mutta samalla se parhaimmillaan kehittää omaa arvopohjaa ja omanarvontuntoa elämän mittaiselle matkalle.