Työttömyyden tyhjyys

Kun työllinen putoaa pois työelämästä ja kohtaa työttömyyden, voi tämä olla monelle kova paikka. Jos on tottunut menemään töihin aamuisin, voi työttömyys tuntua oudolta, kun tekemistä ja aikataulua ei yhtäkkiä olekaan. Työtön joutuu kohtamaan tyhjyyden, mutta samalla mahdollisuuden kehittää omaa kykyään tarkastella itseään yksilönä ja ihmisenä, ilman työn linssiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn merkitys yksilön minuuden kannalta on iso ja työn varaan rakennetaan helposti omaa identiteettiä ja ennakkokäsitystä muista ihmisistä. Kun kohtaat ensimmäistä kertaa uuden ihmisen, usein kysytään ensimmäisenä mitä tämä tekee työkseen. Kun kuulee mikä uuden tuttavuuden ammatti on, saattaa rakentaa nopeasti ennakkokäsityksen myös siitä, mitä hän on ihmisenä tai mitä hän ei ole.

Jos saatkin ensi kerralla kysymykseesi vastauksen, että uusi tuttavuus onkin työtön, millaisen ennakkokäsityksen tuolloin rakennat? Samaan aikaan kun työtön joutuu "mitä teet työksesi?-kysymyksen äärelle, voi tämä tuottaa häpeän ja nolouden tunteen, kun joutuukin vastamaan, että on "vain" työtön. 

jos ihminen onkin työtön, nähdään hänet laiskana ja saamattomana epäonnistujana.

Työn arvo on suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin suuri, sillä onhan Suomi Oy Ab nostettu ylös yhteiskuntana sotien jälkeen tekemällä työtä ahkerasti. Tämä ajatus on juurtunut vahvasti syvälle suomalaiseen ajattelutapaan, jossa työtä tekevät nähdään ahkerina ja uutterina, mutta jos ihminen onkin työtön, nähdään hänet laiskana ja saamattomana epäonnistujana.

Työttömyyden ajatellaan johtuvan yksilön omasta syystä, sillä hän on työtön, koska on mokannut ja epäonnistunut työelämässä ja siksi on joutunut työttömäksi. Kun tällainen käsitys työttömyydestä elää suomalaisessa ajattelutavassa, ei ole ihme, että työttömyyttä hävetään!

Työttömän itsensä kannalta työttömyys on ajanjakso, jona ei ammatillisesti kuulu osaksi mitään. Työttömän elämässä iso palanen on sisällöllisesti tyhjillään ja samalla täynnä epävarmuutta, arvottomuutta, huonommuutta, tarpeettomuutta ja toivottomuutta.

omaa arvoa ei määritä enää vain se, mitä tekee työkseen, vaan mitä on ihmisenä

Työttömänä syy omaan työttömyyteen nähdään siis helposti ainoastaan itsessä ja omissa valinnoissa. On epäonnistunut olemaan kiinni työssä. Jossittelua ja peräpeiliin tuijottelua on paljon ja muut ympärillä olevat ihmiset saattavat tätä ajattelun vinoumaa tietämättään vahvistaa. Häpeä omasta kohtalosta vie energiaa ja häpeä ruhjoo koeteltua itsetuntoa entisestään.

Jotta tästä tyhjäkäynnistä pääsee eteenpäin, vaatii se pysähtymistä, uudenlaista itsensä tarkastelua ja ymmärrystä, että työn ei tulisi määritellä ihmisarvoa. Työttömyydessä parasta antia onkin se, että kyky tarkastella itseään arvokkaana ihmisenä ilman työn linssiä kehittyy ja omaa arvoa ei määritä enää vain se, mitä tekee työkseen, vaan mitä on ihmisenä. Omaa identiteettiä pääsee rakentamaan uudelleen, on sitten tulevaisuudessa missä ammatissa tahansa.

työttömyyttä ei ymmärrä vasta kun sen on kokenut ensimmäistä kertaa itse

Jokaisen tulisi kokea työttömyyden tyhjyys vähintään kerran elämänsä aikana, sillä työttömyyttä ei ymmärrä vasta kun sen on kokenut ensimmäistä kertaa itse. Se on ajanjakso, joka parhaimmillaan kehittää omaa arvopohjaa, identiteettiä ja omanarvontuntoa elämän mittaiselle matkalle.